Ilmanvaihdon paloturvallisuusratkaisut

Saamme ajoittain kysymyksiä liittyen palopelteihin ja ilmanvaihtokanavien paloeristämiseen liittyen. Kysymykset eivät aina osu Sewatekin perinteiseen osaamisalueeseen, eli putkien ja kaapelien palokatkoihin, mutta olemme pyrkineet sivistämään itseämme aktiivisesti aiheeseen liittyen, jotta osaisimme paremmin auttaa asiakkaitamme. Tässä blogissa selvitämmekin muutamaa olennaista asiaa ilmakanavien paloeristämiseen liittyen.

Ilmanvaihdon paloturvallisuuden lähtökohdat

Ilmanvaihtoon liittyvät paloturvallisuusasiat tuntuvat herättävän jonkin verran epätietoisuutta. Esimerkiksi kerrostalon linjasaneerauksen kaltaisissa hankkeissa paloturvallisuusratkaisut haluttaisiin saattaa nykyvaatimusten tasalle, mutta ilmanvaihdon osalta muutostyöt jäävät usein suunnittelematta.

Epätietoisuutta aiheuttavat erityisesti keinot EI-luokan saavuttamiseen ja ilmanvaihdon läpivientien mahdolliset “hyväksynnät”. Lisäkerrointa tilanteeseen tuovat alan termit, jotka eivät ole ilmanvaihtoon vihkiytymättömälle kovin selkeitä. Näitä termejä ovat mm. palonrajoitin, palopelti, savunrajoitin ja kuristin.

Ilmanvaihtojärjestelmä ei saa myötävaikuttaa palon tai savukaasujen leviämiseen, ja ilmanvaihdon palonkestävyyden tulee olla samalla tasolla kuin osastoivien rakenteidenkin. Näistä syistä kanaville saatetaan asettaa palonkestävyysvaatimuksia (itse kanavamateriaalille tai kanavaeristeille), kanavien yhdistämisrajoituksia sekä vaatimuksia palonrajoittimista. (Talotekniikkainfo, Ilmanvaihtolaitosten paloturvallisuus -opas, 2022). Ilmakanavien läpivientien paloluokkavaatimukset voidaan toteuttaa paloeristysratkaisuilla (ns. passiivinen palosuojaus), palonrajoittimilla (aktiivinen palosuojaus) tai näiden yhdistelmillä (RIL 270-2018).

Palonkestävyysvaatimukset sekä palonrajoittimet, eli palopellit

Rakennusmateriaaleille ilmoitetaan palokäyttäytymistä kuvaava luokitus tuotteen paloon osallistumisen perusteella. Luokitusta voidaan täydentää esimerkiksi savuntuottoa ja pisarointia kuvaavilla lisäkirjaimilla. Lähtökohtaisesti kaikkien näkyvissä olevien palo-osastoja läpäisevien kanavien tai niiden eristeiden tulee olla paloon osallistumattomia.

Kun ilmastointikanava lävistää osastoivan rakennusosan, kanava saatetaan varustaa palonrajoittimella eli palopellillä. Palopelti sulkeutuu automaattisesti lämpötilan tai lisäksi myös savukaasun vaikutuksesta. Tämä estää palon ja savukaasujen leviämisen ilmakanavan kautta palo-osastosta toiseen. Palopelleistä löytyy E-luokiteltuja sekä EI-luokiteltuja malleja. Palopelleiltä tulee löytyä CE-merkintä ja niille löytyy myös eurooppalainen testistandardi.

Ilmanvaihtokanavien yhdistämisrajoitukset ja reitit

Ilmanvaihdon paloturvallisuusratkaisut riippuvat muun muassa siitä, onko ilmanvaihtokanavia yhdistetty esimerkiksi keskusilmanvaihtolaitteiston alaisuuteen. Yhdistämisrajoituksilla otetaan kantaa siihen, mitä kanavia ei voida liittää yhteen. Esimerkiksi asuntojen ilmanvaihtokanavia ei voida kytkeä yhteen muun tyyppisiä tiloja palvelevien ilmanvaihtokanavien kanssa.

Asuntokohtainen ilmanvaihtolaitteisto on selkeä, sillä kanava on erillään muista kanavista. Ulospuhallusilma johdetaan paloeristetyssä kanavassa ylös asti tai seinän läpi huoneistosta ulos. Tässä tapauksessa palopelleille ei ole tarvetta.

Jos asuinkerrostalossa on puolestaan keskitetty ilmanvaihtojärjestelmä ja iv-konehuone sijaitsee tilojen yläpuolella, voidaan yhteiskanavajärjestelmä toteuttaa EI 60-luokkaan osastoidulla kuilulla ja asentaa palopellit ja savunrajoittimet asuntohaaroihin. Jos asuntokohtaisen kanavan koko on maksimissaan Ø160 mm, voi ratkaisuksi riittää palopellin sijaan ilmamäärää säätelevät kuristimet.

Ilmanvaihtokanava voi myös lävistää esimerkiksi poistumistien tilaan kuitenkaan avautumatta. Tällöin ilmanvaihdon paloturvallisuudesta voidaan huolehtia eristämällä kanava vaadittuun paloluokkaan tai asentamalla eristämättömän kanavan seiniin EI-luokitellut palopellit.

Ilmanvaihdon palo-osastointi paloeristyksen avulla

Ilmanvaihtokanaviin liittyvät paloeristysratkaisut koostuvat ilmakanavasta, ilmakanavan ympärille asennettavasta paloeristeestä sekä läpivientiaukon ja ilmakanavan väliin jäävän raon täytöstä ja tiivistämisestä (RIL 270-2018).

Ilmakanavien paloeristysratkaisut testataan EN 1366-1 mukaisesti ja ratkaisujen palonkestävyysominaisuudet ilmoitetaan kolmannen osapuolen tuotesertifikaatilla, jolloin kyseessä on rakennuspaikkakohtainen varmentaminen.

Kanavakoko, rakennuksen käyttötarkoitus ja paloluokka vaikuttavat osaltaan myös ilmanvaihdon palomääräyksiin. Esimerkiksi ilmanvaihtokanavilla, joiden poikkipinta-ala on enintään 200 cm², ei ole erillisiä vaatimuksia eristävyyden suhteen.

Palokatkotuotevalmistaja ja ilmanvaihdon läpiviennit

Ilmanvaihtokanavat eivät kuulu “Muut putket ja kaapelit” käsittävän testistandardin EN 1366-3:n piiriin, mikä vaikeuttaa palokatkotuotevalmistajan näkökulmasta niiden testaamista. Ilmavaihtokanavat voidaan toki testata, jotta tieto läpiviennin tiiveydestä ja eristävyydestä saadaan, mutta ETA-asiakirjaan niistä ei kirjausta saada. Tästä syystä palokatkotuotevalmistajat joutuvat nojaamaan polttotestiraportteihin. Jotkut saattavat yrittää turvautua muiden metalliputkien tuloksiin, mutta tätä emme voi pitää suositeltavana tapana.

On hyvä huomata, ettei ETA-asiakirjaa löydy myöskään ilmanvaihtostandardin EN 1366-1 mukaan testatuilta eristysratkaisuilta. Näin ollen ilmanvaihdon läpivienneiltä ei voida myöskään edellyttää ETA-asiakirjaa tai CE-merkintää (pl. palopellit).

Jos kanavan ja rakenteen välinen tiivistys ennen paloeristyksen asennusta toteutetaan soveltamalla jotain muuta CE-merkittyä palokatkoratkaisua kuin järjestelmänä testattua (EN1366-1), tarvitaan kanavan läpiviennin tiivistämisen osalta rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä (Topten-kuntien rakennusvalvontaviranomaisten OHJE PALO 02).

Ilmanvaihtosuunnittelijan näkemys mukaan muutostöihin

Olemme Sewatekilla testanneet ilmanvaihtokanavia sekä eristettynä että eristämättömänä standardin EN 1366-3 ehdoilla. Palokatkotuotteet ovat saavuttaneet aina ongelmitta E-luokan (tiiveyden), mutta eristävyyden (I-luokan) osalta tulos riippuu käytettävistä kanavaeristeistä. Testeissä käyttämämme eristeet riittävät paloteknisesti estämään lämmönjohtumisen kanavan seinämää pitkin osastosta toiseen. On kuitenkin ilmanvaihto- ja/tai paloteknisen suunnittelijan tehtävä määrittää minkälaista eristettä käytetään tai onko esimeriksi pieniä kanavia eristettävä paloteknisesti lainkaan.

Hyvin yleinen näky palokatkotuotevalmistajien ilmanvaihtokanavia koskevissa detaljipiirustuksissa onkin E-luokitus ja toteamus, että kanavat eristetään iv-suunnitelman mukaisesti. Yleensä palotekninen suunnittelija antaa reunaehdot esimerkiksi vaadittavan paloluokan kannalta, mutta kanavakoot, kanavaeristeet, kannakointi ja palonrajoittimet kuuluvat iv-suunnittelijalle.

Määräyksistä ja ohjeista poikkeavista ratkaisuista sekä yksittäisten tuotteiden rakennuspaikkakohtaisen kelpoisuuden osoittamisesta suunnittelijat laativat yhteistyössä erillisselvityksen, joka tarvittaessa hyväksytetään rakennusvalvontaviranomaisella (Talotekniikkainfo, Ilmanvaihtolaitosten paloturvallisuus -opas, 2022).

Hankkeessa, jossa ilmanvaihtokanaviin tai niiden paloturvallisuusratkaisuihin tehdään pieniäkin muutostöitä, on suositeltavaa ottaa iv-suunnittelija mukaan. 

Toivottavasti tästä aiheeseen perehtymisestämme oli apua myös sinulle. Jos mieleen tulee mitä tahansa aiheeseen liittyen, ole yhteydessä, pohditaan asiaa yhdessä!