Korjausrakentamisessa uusien läpivientien palokatkoihin käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Niiden suunnitteluun, asennukseen ja dokumentointiin panostetaan huolellisesti. Samalla aivan vieressä voi kuitenkin olla vanhoja aukkoja, käyttämättömiä putkiläpivientejä tai puutteellisesti tiivistettyjä kaapelireittejä, joihin ei urakan aikana puututa lainkaan.
Tilanne on ristiriitainen. Muutaman uuden läpiviennin palonkestävyys varmistetaan viimeistä yksityiskohtaa myöten, vaikka vanhat puutteet voivat heikentää koko osastoivan rakenteen toimintaa.
Tulipalon alkuvaiheessa savu ja kuumat palokaasut aiheuttavat usein suurimman vaaran rakennuksessa oleville ihmisille. Jos osastoivassa rakenteessa on avoimia reittejä, ne voivat heikentää palon ja savun leviämisen rajoittamista merkittävästi riippumatta siitä, kuinka huolellisesti uudet palokatkot on toteutettu.
Mutta kenen vastuulla vanhat palokatkopuutteet ovat, jos niiden korjaaminen ei kuulu urakkaan?
Mitä rakennusvalvonta voi vaatia korjaushankkeessa?
Rakennusvalvonnan rooli riippuu hankkeen laajuudesta ja tilanteesta. Korjausrakentamisessa vaatimukset kohdistuvat lähtökohtaisesti niihin rakenteisiin ja muutoksiin, jotka ovat hankkeen kannalta olennaisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakennuksessa jo ennestään olevat turvallisuuspuutteet voitaisiin aina jättää huomiotta.
Rakennuksen turvallisuutta ja kunnossapitoa koskevat velvoitteet ovat voimassa myös korjaushankkeiden välillä. Jos havaittu palokatkopuute aiheuttaa olennaisen turvallisuusriskin, se voi edellyttää erillistä selvittämistä ja viranomaisen toimenpiteitä.
Kaikkien vanhojen puutteiden korjaamista ei siis välttämättä voida vaatia yksittäisen urakan yhteydessä, vaan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti.
Urakoitsijalla on tärkeä rooli puutteiden havaitsemisessa
Urakoitsija saattaa olla ensimmäinen, joka huomaa vanhat palokatkopuutteet esimerkiksi rakenteita avattaessa. Vaikka niiden korjaaminen ei kuuluisi sovittuun urakkaan, havainnot on perusteltua ottaa puheeksi tilaajan kanssa.
Urakoitsijan velvollisuudet määräytyvät tilanteen ja sopimuksen perusteella. Käytännössä puutteiden dokumentointi ja niistä ilmoittaminen ovat kuitenkin tärkeä osa vastuullista toimintaa.
Parhaassa tapauksessa urakoitsija pystyy samalla ehdottamaan korjaavia toimenpiteitä ja antamaan niistä kustannusarvion. Usein korjaukset kannattaa myös toteuttaa muun urakan yhteydessä, sillä se voi olla kustannustehokkaampaa kuin erillisen urakoitsijan tilaaminen myöhemmin. Vaikka kaikkia puutteita ei saataisi kerralla korjattua, lähtötilannetta voidaan usein parantaa.
Tilaajan vastuu rakennuksen paloturvallisuudesta
Rakennuksen omistajalla ja haltijalla on vastuu rakennuksen turvallisuudesta ja kunnossapidosta. Tämä ei silti tarkoita, että jokainen vanha palokatkopuute olisi automaattisesti korjattava minkä tahansa remontin yhteydessä.
Kysymys on usein riskienhallinnasta. Jos korjaushankkeessa havaitaan selviä ja helposti korjattavia aukkoja, niiden jättäminen ennalleen on harvoin perusteltua. Korjauskustannus voi olla pieni verrattuna siihen hyötyyn, joka saavutetaan rajoittamalla savun ja palon leviämistä.
Tilaaja ei kuitenkaan välttämättä edes tiedä puutteiden olemassaolosta. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiön hallituksella ei useinkaan ole tietoa siitä, mitä rakenteiden sisältä tai piiloon jäävistä kohdista paljastuu remontin aikana.
Miten urakan ulkopuolisiin palokatkopuutteisiin kannattaa puuttua?
Kun korjaushankkeessa havaitaan vanhoja palokatkopuutteita, niitä ei pitäisi sivuuttaa vain siksi, etteivät ne kuulu alkuperäiseen urakkaan.
Käytännössä tilanteessa kannattaa:
- Dokumentoida havaitut puutteet ja ilmoittaa niistä tilaajalle.
- Arvioida puutteiden aiheuttamat turvallisuusriskit ja selvittää, mitkä niistä edellyttävät korjaamista.
- Selvittää mahdollisuus korjata puutteet muun urakan yhteydessä esimerkiksi lisätyönä.
- Puuttua merkittävimpiin riskeihin, vaikka kaikkia puutteita ei voitaisi korjata samalla kertaa.
Rakennusvalvonta voi osaltaan ohjata tilaajaa huomioimaan turvallisuusriskit, vaikka kaikkien vanhojen puutteiden korjaamista ei voitaisi edellyttää osana käsiteltävää urakkaa. Käytännössä tilaajalla on keskeinen rooli siinä, tilataanko tarvittavat korjaustyöt.
Paloturvallisuutta on tarkasteltava kokonaisuutena
Vanhojen palokatkopuutteiden korjaamisessa on tärkeää huomioida myös toimenpiteiden kohtuullisuus. Kaikkia puutteita ei välttämättä voida korjata yhden urakan aikana, eikä täydellinen korjaus ole aina teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.
Silti on syytä miettiä, mitä hyötyä saavutetaan viimeistelemällä muutama uusi läpivienti huolellisesti, jos aivan niiden vieressä on avoimia reittejä, jotka heikentävät koko osastoinnin toimintaa.
Jos kaikkia puutteita ei voida korjata kerralla, kannattaa vähintään arvioida riskit ja puuttua niistä suurimpiin. Jo asianmukaisesti toteutettu tiivistys voi estää savukaasujen leviämisen ja parantaa paloturvallisuutta olennaisesti, vaikka vanhan läpiviennin saattaminen kokonaisuudessaan nykyvaatimusten mukaiseksi edellyttäisi laajempia töitä myöhemmän remontin yhteydessä.
Tulipalo leviää helpointa reittiä riippumatta hanke- ja urakkarajoista. Siksi tärkeintä on, ettei havaittuja turvallisuusriskejä jätetä huomiotta vain siksi, etteivät ne kuulu alkuperäiseen urakkaan.